Aidon elämän oopperaa

Louise on Gustave Charpentierin (1860–1956) säveltämä ja kirjoittama nelinäytöksinen ooppera, joka kuvaa työläisperheen tyttären, Louisen ja boheemin nuoren miehen rakkaustarinaa 1800-luvun lopun Pariisissa. Oopperassa Louise rakastuu Julieniin, köyhään taiteilijamieheen, mutta tytön vanhemmat reagoivat vahvasti nuorten tunteisiin ja kieltävät suhteen. Louise karkaa Julienin matkaan ja elää hetken boheemielämää, jota katsoo vaaleanpunaisten lasien läpi. Kun Louisen isä sairastuu ja tästä syystä Louise palaa kotiin, hänen vanhempansa yrittävät saada tyttärensä jäämään. Lopulta rakkaus Julianiin kuitenkin voittaa ja Louise palaa lemmittynsä luokse.

Säätyerot vaikuttivat elämään voimakkaasti 1800-luvun Ranskassa, ja tämä näkyy myös Charpentierin oopperassa. Suhteiden solmiminen yli säätyrajojen oli sopimatonta, ja säädystä toiseen siirtyminen oli äärimmäisen harvinaista. Boheemi elämäntyyli ei sopinut porvari- tai työväenluokan ajatusmaailmaan. Perheen elättäminen ja verojen maksaminen oli olennaista yhteiskunnan toimimisen kannalta. Työn tärkeys opittiin kotona ja työelämään siirryttiin jo varhaisessa aikuisiässä. 

1800-luvulle tultaessa jatkuvasti kasvava porvaristo määritti yhteiskuntaelämää ja otti käyttöön uudet, aristokratialta omaksutut käytöstavat, jotka levisivät vähitellen myös työväenluokan arkeen. Nämä käytöstavat näkyivät erityisesti perheen sisäisissä suhteissa: vanhempia täytyi kunnioittaa. Louisessa Charpentier painottaa vanhempien kunnioitusta. Louise haluaa elää vapaata taiteilijan elämää, mutta tuntee samalla velvollisuudekseen olla lähellä perhettään. Myös naisen asema avioliitossa oli heikko. Hänen kuului olla kohtelias ja näyttää naiselta, ja julkiset hellyydenosoitukset olivat paheksuttuja. 

Erilaiset yhteiskunnalliset statukset oopperassa luovat mielenkiintoisia jännitteitä hahmojen välille. Näin tapahtuu esimerkiksi W.A. Mozartin (1756–91) Figaron häissä, jossa aatelinen perhe, palvelijat, kylän asukkaat ja muu rahvas kohtaavat. Charpentierin oopperassa luokkaerot ovat niin ikään selkeästi nähtävissä. Louise ja Giacomo Puccinin (1858–1924) La bohème muistuttavat toisiaan. Myös La bohèmesssa kuvataan boheemielämää. Siinä ryhmä köyhiä taiteilijoita yrittää selvitä niukoissa olosuhteissa. Kun ooppera alkaa, on joulu ja taiteilijat pakoilevat vuokraisäntää kylmässä, talvisessa Pariisissa. Oopperan päähenkilö, köyhä ompelijatar Mimì rakastuu Rodolfoon, joka on kirjailija. Molemmissa oopperoissa korostetaan, kuinka boheemi, yhteiskunnan ulkopuolinen elämä tuo tullessaan onnea ja iloa, mutta myös suuria haasteita ja sairautta. Kaupungin työtä tekevät elävät tasaista arkea ja saavat palkkaa, kun taas taiteilijat taistelevat joka hetki pärjätäkseen. 

Toisin kuin Mozart, Puccini sekä Charpentier olivat verismin edustajia. Verismi on johdettu italian sanasta vero, ja se tarkoittaa sananmukaisesti totuutta. Oopperassa verismi näkyy pyrkimyksenä tarinan, henkilöiden ja näyttämön mahdollisimman suureen realistisuuteen sekä voimakkaisiin tunteisiin. Kuten Louisessa ja La Bohemessa, päähenkilöinä on usein alemman säädyn edustajia. Kohtauksissa voi olla räikeää väkivaltaa, intohimoista rakkautta ja jopa naturalistiseen viittaavia a tilanteita. Louise-ooppera sisältää tätä kaikkea, mikä herättänee kuulijassakin monia tunteita. Vaikka tarina ei ole totta, se tuntuu siltä. 

Teksti: Marianne Montonen

Lähteet