Elävät taidekokoelmat: Kuvataideakatemian historiaa 1800-luvulta

16.11.2023 0 Tykkää 0 kommenttia

Tervetuloa Elävät taidekokoelmat –blogisarjaan! Sarja avaa ovet Kuvataideakatemian taidekokoelman helmiin ja suomalaisen kuvataiteen historiaan aina 1800-luvulta tähän päivään saakka. Sarjan ensimmäisessä osassa kokoelman parissa työskennellyt FM Meri-Maaria Kiianmaa esittelee muun muassa Dora Wahlroosin ja Helmi Biesen töitä.

Tervetuloa taiteen ystävä! 

Vietin yhden kevään ja kesän penkoen Kuvataideakatemian kokoelmavarastoja ja muita tiloja ja perehtyen tarkemmin löytöihini eli kokoelmaan kuuluviin taideteoksiin. Ammattikielellä tällaista hommaa kutsutaan kokoelman inventoinniksi. Työn seurauksena tunnen yli 100-vuotiaan Kuvataideakatemian taidekokoelman varsin hyvin, ja olen tehnyt tähän blogisarjaan koko kattauksesta muutamia nostoja eri vuosikymmeniltä. Ne ilmentävät kunkin aikakauden henkeä ja trendejä tai pistävät silmään muusta syystä. 

Kuvataideakatemian kokoelmiin kuuluu noin 300 yksittäistä teosta. Kokoelmista löytyy muun muassa grafiikan salkkuja, joista jokainen sisältää useita kymmeniä grafiikan lehtiä. Itse asiassa ylivoimaisesti suurin osa kokoelmista on eri tekniikoin toteutettua grafiikkaa, joskin mukana on myös paljon maalauksia ja piirroksia.  

1980-luvun paikkeilla kokoelma täydentyi myös valokuva- ja videoteoksilla. 2000-luvulla mukaan on päässyt jo joitakin installaatiota tai niiden osia. Lisäksi kokoelmiin kuuluu muutamia veistoksia, joista valtaosa on hankittu 2000-luvun puolella. 

Historiaa ja hiilipiirroksia 

Valitsin ensimmäiseksi nostoksi teokset, jotka kuvaavat hyvin akateemisen taideopetuksen historiaa. Töistä ensimmäinen on Helmi Biesen (1867–1933) nimeämätön hiilipiirros vuoteella makaavasta alastonmallista.  

Teoksen tausta on mielenkiintoinen, sillä Biese paljastui työn tekijäksi vasta hiljattain. Aiempien tulkintojen mukaan Biese toimi teoksen mallina, sillä hänen nimensä löytyy teoksen oikeasta nurkasta.  

Lyhyt salapoliisityö kuitenkin paljasti, että teoksessa oleva signeeraus ”H. Ahlman” kuuluu Bieselle. Hänet tunnettiin ennen naimisiinmenoaan vuonna 1896 nimellä Helmi Ahlman. Helmi Biesen nimi on luultavasti merkitty teokseen vasta jälkeenpäin selvennykseksi – se on nimi, jolla hänet parhaiten tunnetaan. 

Teoksesta on lisäksi erotettavissa haaleat nimikirjaimet ”F.A”. Ne kuuluvat mitä luultavammin Biesen opettajana toimineelle Fredrik Ahlstedtille. Vastaavanlainen merkintä löytyy myös Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluvan Biesen opiskeluaikaisesta työstä. Miksi opettajat mahtoivat tehdä tällaisia merkintöjä oppilaittensa töihin? Kenties kyse on jonkinlaisesta hyväksytyn harjoitustyön merkinnästä? 

Naiset Kuvataideakatemiassa 

Toinen valitsemistani nostoista on Dora Wahlroosin (1870–1947) niin ikään nimeämätön hiilipiirros miehen rintakuvasta. 

Wahlroos ja Biese opiskelivat Kuvataideakatemian edeltäjäoppilaitoksessa, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa samoihin aikoihin, ja sattumalta kummankin teos on vuodelta 1889. Mahtoivatkohan he tuntea toisensa? Joka tapauksessa molempien työt kuvaavat hyvin sitä, mihin akateeminen taidekoulutus tuolloin perustui: elävän mallin piirtämiseen ja kipsitöiden jäljentämiseen.  

Biese ja Wahlroos olivat molemmat naisia aikana, jolloin naisten pääsy taidekoulutukseen ei suinkaan ollut itsestäänselvyys. Kuvataideakatemiaan naisilla on silti ollut pääsy aina koulun perustamisesta asti, vuodesta 1848.  

Sekä Biese että Wahlroos päätyivät työskentelemään kuvataiteen parissa. Biese teki pitkän uran piirustuksenopettajana ja Wahlroos puolestaan oli tuottelias muotokuvamaalari, joka elätti työllä niin itsensä kuin sisarensa. 

Kumpikaan teoksista ei ole ollut esillä pitkään aikaan. Ehkäpä ne pääsevät jonain päivänä yleisön eteen Kuvataideakatemian uudessa Mylly-rakennuksessa. 

Kirjoittaja: Meri-Maaria Kiianmaa

Kiianmaa on taidehistorioitsija, joka inventoi Kuvataidekokoelman taidekokoelman vuonna 2021.

Bonus: Kipsiveistoksia! 

Kipsimalli pitää pintansa akateemisen taideopetuksen välineenä. Tämän Raili Mikkosen teoksen (1948) kipsimalli on palvellut Kuvataideakatemialla aina näihin päiviin saakka. Itse Mikkosen teos on valitettavasti joutunut aikoinaan vesivahingon uhriksi.