Ennen kuin jokin asettuu
Tanssitaiteen kandiopiskelija Eeva Haaslahti kirjoittaa Artistic Collaboration -kurssilla valmistuneen teoksen ”Pry, come down from the nosebleeds” prosessin vaiheista ja avaa oppimispäiväkirjansa.
Kevään 2026 Artistic Collaboration -kurssi oli pitkä, intensiivinen ja opettavainen matka kohti oman työryhmäni esitystä Pry, come down from the nosebleeds. Prosessi alkoi jo joulukuussa, kun osallistuin kurssin orientaatioon vaihdosta Tanskasta käsin. Olin oikein tyytyväinen, kun pääsin mukaan koreografiopiskelija Tuure Kaukuan työryhmään – ryhmään, jonka kanssa työskentelystä olin erityisen innoissani jo alusta asti. Työryhmään kuuluivat minun lisäkseni muut esiintyjät Olivia Ikonen, Venla Niitemaa ja Mathilda Kauppila, dramaturgi Minne Mäki, äänisuunnittelija Tommi Uniluoto, tilasuunnittelija Aino Kuoksa, valosuunnittelija Lyydia Johansson sekä pukusuunnittelija Joel Karppinen.
”Oppimispäiväkirjasta: varpaat, iho, noste, boostaus, ammottava, syvä,
rytmi, upotus, lonely ranger & hiekka”
Kevät käynnistyi rauhallisesti. Tutustuimme toisiimme, keskustelimme tarpeista ja työskentelytavoista sekä rakensimme yhteistä pohjaa tulevalle prosessille. Huomasin jo alkuvaiheessa, että yksi henkilökohtainen tavoitteeni oli oppia tunnistamaan ja sanoittamaan omia tarpeitani työryhmässä.
Varsinainen työ alkoi maaliskuussa. Ensimmäiset harjoitukset rivitanssista inspiroituneen liikkeen, improvisaation, mikrofonien, hyytelön ja erilaisten animaatio referenssien parissa herättivät heti kiinnostukseni. Prosessin aikana materiaalit laajenivat ja muuttuivat jatkuvasti: valasäänistä, kosketusharjoitteista, elefanttimarssista ja erilaisista score-rakenteista alkoi muodostua oma outo mutta kiehtova maailmansa.
”ihmiset ovat hyytelöityneet”
”We need to find his son. Can you give us directions, come back!”
”super isosti & itku huutaen rivitanssia > kohti valasta”
Yksi kurssin hienoimmista puolista oli työryhmän avoimuus. Keskustelimme paljon – välillä todella paljon – taiteellisista valinnoista, työskentelytavoista, esiintyjyydestä ja yhteistyöstä. Opin valtavasti sekä omasta tavastani toimia että muiden ajattelusta. Erityisen arvokkaaksi koin sen, miten kaikki adaptoituvat niin, että erilaiset näkökulmat ja temperamentit saivat olla samassa tilassa.
”The SCORE IS DRIVING US!”
”I am never lost, for I trust Nature! and Destiny and Time and Myself.”
Loppukeväästä prosessi syveni ja samalla myös väsytti. Ensi-iltaa kohti mentäessä epävarmuus, innostus, turhautuminen ja luottamus vuorottelivat päivittäin. Silti teos alkoi vähitellen löytää muotonsa. Muistan loputtomat keskustelut ja hienosäädöt katseesta, läsnäolosta ja siitä, mikä kaikki saa hohkata ulos esiintyessä.
”Olen kolmesti uusiutuva (nahkaa vaihtava) hyönteinen, enkä tiedä miten olisi hyvä aloittaa.”
”Technicolour pachyderms > pelkoni. Peitän syvän kauhun hurmioituneeseen hymyyn.”
”What an unusual view!
Prosessin loppuvaiheessa opin arvostamaan yhä enemmän sitä, miten paljon aikaa käytimme yhdessä ajatteluun. Vaikka itse olisin usein halunnut tehdä enemmän ja puhua vähemmän, juuri keskustelujen kautta sekä teoksen että työskentelymme maailma tarkentui ja syveni.
”Olen hento ja avoin ja pidän niin mun työryhmästä.”
”the BLISS of not knowing”
Ensi-ilta koitti 23.5. ja se tuntui palkitsevalta. Esityskauden aikana jokainen esitys oli erilainen, mutta vähitellen teoksen maailma tuntui yhä enemmän omalta. Näytökset olivat täynnä iloa, ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, mitä olimme yhdessä rakentaneet, nautin hurjasti esiintymisestä lopullisessa kokonaisuudessa.
Kurssista jäi käteen paljon muutakin kuin valmis teos. Opin tunnistamaan vahvuuksiani työprosessissa: nautin organisoinnista, täsmällisyydestä ja siitä, että asiat saadaan liikkeelle. Samalla sain harjoitella omien ajatusten ja tarpeiden rohkeampaa sanoittamista sekä aktiivisempaa tutustumista työryhmän jäseniin.
”olen täynnä, olen osa ja olen yksi”
Kun viimeinen esitys oli tanssittu, lavasteet purettu ja koulun käytävät siivottu, tuntui haikealta mutta niin hyvältä. ACO päättyi, toinen kandivuosi tuli päätökseen ja kesä saattoi alkaa. Jäljelle jäi tunne siitä, että opin valtavasti yhteistyöstä, esiintyjyydestä ja taiteellisesta prosessista. Sekä myös enemmän siitä autuaasta tilasta, jossa ei vielä tiedä.
”kaikki on oikealla paikallaan. LOPUKSI AURINKO TIETYSTI NOUSEE
ja löysimme ehkä pikkupojan”
Teksti: Eeva Haaslahti
Tanssitaiteen blogi
Tanssitaiteen blogi on perustettu alustaksi, jolla keskustella erilaisista tanssitaiteeseen ja sen tekemiseen liittyvistä kysymyksistä ja havainnoista. Blogin kirjoitusten kautta pääset tutustumaan tanssitaiteen opiskelun arkeen opiskelijoiden ja henkilökunnan näkökulmista, ja lukemaan ajoittain ilmestyviä opiskelijoiden ja opettajien haastatteluja.
Uusimmat julkaisut
-
Tunteiden assosiatiivinen (urheilu)kenttä - esiintyjän merkintöjä ACO-teosprosessista
-
Meaningful and Memorable: a Dance Performance MA Exchange Experience
-
Tanssikäsityksiä ja kanssa-ajattelua Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla
Seuraa blogia