Haaste!

7.8.2018 0 Tykkää 0 kommenttia Riikka Talvitie

”Musiikin tohtorit toimivat myös yhteiskunnallisina vaikuttajina eettisesti kestävän tulevaisuuden puolesta.”

Tämä on suora lainaus Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikin tohtorikoulutuksen tavoitteista. Enpä ole aikaisemmin huomannut. Tarkoittaako tämä sananmukaisesti sitä, että jokaisen meistä jatko-opiskelijoista, siis myös minun, tulisi toimia ja ottaa julkisesti kantaa tulevien elinolosuhteiden turvaamisen puolesta? Jos näin on – nyt olisi varmasti aika toimia, sillä kesän helleaalto on nostattanut esiin yhteisen huolen ilmaston tilasta. Tiedotusvälineet ja sosiaalinen media on täynnä kirjoituksia ja kannanottoja ilmaston lämpenemisestä sekä spekulaatioita ihmisen osuudesta käynnissä oleviin muutoksiin.

Olen lentänyt tänä vuonna kerran. Matkasin kesäkuun alussa Hiljaisuus-festivaalille Kittilään. Lensin ensin Rovaniemelle ja jatkoin sieltä autokuljetuksella Kaukosen kylään. Yhteistyökumppanini oli valinnut toisin; hän saapui junalla. Hetken minua nolotti, mutta sitten päätin kääntää tuntemukseni positiiviseksi itsetutkiskeluksi siitä, miksi olin automaattisesti ottanut vastaan minulle tarjotut lentoliput kyseenalaistamatta omaa ammatillista toimintaani. Tuon lennon jälkeen olen joka päivä useita kertoja pohtinut sitä, miten säveltäjän työ voisi suoremmin heijastella akuutteja maailmassa tapahtuvia asioita. Voisiko säveltäjyyden ja aktivismin yhdistää?

Tavallaan omassa jatkotutkinnossani olen jo lähestynyt tätä kysymystä kajoamalla perinteiseen säveltäjän ammattikuvaan. Tutkimuksessani olen pyrkinyt avaamaan säveltäjän työn yksilökeskeisyyttä kokeilemalla erilaisia yhteisöllisiä ja dialogisia toimintatapoja sävellysprojekteissani. Työni edetessä olen monta kertaa hämmästellyt, miten ammatti on voinut suojautua monilta tärkeiltä yhteiskunnallisilta ilmiöitä, kuten kaikilta feminismin aalloilta tai eri tavoin ilmeneviltä luokkataisteluilta. Nyt jos ”ammatti” vetäytyy kuoreensa vielä koko maapalloa kohtaavalta ilmastotuholta, niin vaihdan alaa. Miksi en ulottaisi säveltäjän työn muutosta myös ekologisiin kysymyksiin? Mitä säveltäminen kestävän kehityksen arvojen mukaisesti käytännössä merkitsisi?

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ”maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet”. Kestävää kehitystä tarkastellaan ekologiselta, taloudelliselta ja kulttuurilliselta näkökannalta. Nopeasti vilkaisten voisi ajatella, että me taidemusiikin ammattilaiset pääsemme tavoitteisiin helpolla, sillä vastaamme kulttuurillisesti kestävästä kehityksestä vaalimalla kulttuuriperimää, mutta kun luen määrittelyä tarkemmin niin huomaan, että sillä taidetaankin tarkoittaa jotain muuta. Erittäin ytimekäs kuvaus kestävästä kehityksestä löytyy professori Pentti Malaskan johtaman työryhmän muistiosta.

Määritelmässä todetaan, että ekologisesti kestävän kehityksen ”perusehtoina ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja kaiken aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn”. Toisaalta kestävä kehitys on myös yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista kehitystä, joka ”turvaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytysten hankkimiseen sekä mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa omassa maassa ja maailmanyhteisössä”. Lisäksi kestävä kehitys on ihmisen henkisesti uudistuvaa kehitystä, joka ”mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisuuden säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen”.

Tässä onkin tavoitetta kerrakseen, mutta miten lähteä viemään säveltäjän ammattia kestävän kehityksen suuntaan? Monilla aloilla ammatillista kehitystyötä on jo tehty. Esimerkiksi www.ymparistoosaava.fi–sivustolla löytyy ohjeita eri alojen, kuten sosiaali-ja terveysalan, henkilökunnan käyttöön. Ympäristöosaamisen lisäksi sivustolla tuodaan esiin sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä edistävää tietoa. Ehkä jokaisen ammatin kohdalla tulisi tarkastella vastaavia eettisiä peruskysymyksiä oman alan näkökulmasta katsottuna. Onko esimerkiksi säveltäjälle matkustaminen, ja erityisesti lentäminen, järkevää ja tarpeellista kussakin tilanteessa? Miten säveltäjä voisi edistää tasavertaisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta – vai pyritäänkö ammatin harjoittamisessa juuri päinvastaiseen tavoitteeseen? Miten säveltäjä voisi omalla työllään edistää kulttuurien monimuotoisuutta ja eri ihmisryhmien oikeutta omaan kulttuuriperimäänsä? Miten säveltäjä voisi ottaa kriittisesti kantaa havaitsemiinsa epäkohtiin?

Määritelmää lukiessa kiinnittyy huomioni erityisesti lauseeseen, jossa todetaan, että kulttuurikehitystä on kulttuurisen ”uudistumisvoiman vapauttaminen erilaisista esteistä, kuten poliittisista, uskonnollisista ja muista auktoriteeteista sekä jäykistä järjestelmistä”, vastaavasti kuin ihmisoikeuksien ja yksilöllisen vapauden vaaliminen.

Lause pitää sisällään monia isoja asioita, joita voi tulkita hyvin eri näkökulmista. Itse tulkitsen lausetta niin, että kulttuurin tulisi olla jatkuvasti uudistuva ja kuhunkin aikaan muokkautuva ”tila”, joka sisältää kriittisen vastavoiman yhteiskunnan eri tapahtumille. Tässä maailmantilanteessa luonnon monimuotoisuuden ollessa uhattuna taide voisi näin ollen toimia yhdistävänä tekijänä pyrkiessämme saavuttamaan tasapainoa ilmastossa ja luonnossa tapahtuneissa radikaaleissa muutoksissa. Taide voisi olla myös tärkeä ja tehokas väline maapallolla lisääntyvän eriarvoisuuden osoittamisessa ja purkamisessa.

En löydä lauseesta viittausta siihen, että länsimaista kulttuuriperimää tulisi pitää mitenkään etuoikeutettuna verrattuna muiden maanosien kulttuureihin. Minusta määritelmä kestävästä kehityksestä ei myöskään millään lailla viittaa yksilöiden menestymiseen tai taloudellisen hyödyn kasvattamiseen, pikemminkin kestävän kehityksen tavoitteet katsotaan yhteisöllisiksi toimiksi tasa-arvon puolesta. Luen lauseen kannustuksena aktivismiin. Aktivismiin, joka tapahtuu taiteen keinoin. Aktivismiin, jonka aika on juuri nyt, ei kuoleman jälkeen.

Kuinka monen Sibelius-Akatemian tohtorikoulutettavan jatkotutkinto sisältää tämän tavoitteen? Vähintäänkin meillä pitäisi olla suoritettavana pakollinen kurssi aiheesta, jos alan asiantuntijoiksi ja yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi mielitään.

Nyt haastankin koko säveltäjäkunnan yhteisiin talkoisiin. Ehdotan että pohtisimme uudestaan säveltäjyyttä määrittäviä arvoja. Yksilökeskeiseen menestymiseen tähtäävän tavoitteen: mitä enemmän lennät, sitä meritoituneempi olet voisi esimerkiksi kiepsauttaa muotoon: mitä paikallisemmin toimit, sitä arvokkaampi olet ympäröivälle yhteisölle ja luonnolle. Ehdotan, että antaisimme osaamisemme yhteiseen käyttöön kestävän tulevaisuuden puolesta.

En myöskään pane pahakseni, jos muusikot ja kapellimestarit ottavat haasteen vastaan.

Kuka ilmoittautuisi vuoden vähiten lentokonetta käyttäväksi kapellimestariksi? Tai löytyisikö muusikkoa, joka arvioisi keikkakiertueensa kestävän kehityksen kriteerein? Ja tarvitsisiko kokonaisten kuorojen ja orkesterienkaan siirtyä maapallon toiselle puolelle kulttuurivientiä harjoittamaan? Olisiko myös kestävän kehityksen mukaista purkaa taidemusiikin voimakkaita hierarkioita ja taloudellisia rakenteita niin, että taiteen tekemisen mahdollisuudet jakautuisivat laajemmin eri toimijoille ja eri yhteiskuntaluokille? Ja voisimmehan me viinimaistelun ohessa testailla maukkaita kasvisruokiakin.

Sen puolesta, että maapallolla olisi elämää ja taidemusiikkia vielä tulevaisuudessakin.