Muuttuva säveltäjä

Miksi minua tuo vanha teksti oikein kiinnostaa? Sanoinko silloin jotain, joka on edelleen ajankohtaista?

Keskustelua tasa-arvosta käydään parhaillaan kiivaana taidemusiikin kentällä. Keskustelussa voimakkaimmin nousee esille tilastollinen jakatuminen kahden sukupuolen, naisen ja miehen, välillä. Näitä tilastoja voi tarkastella esimerkiksi uudesta kesäfestivaaleja koskevasta selvityksestä. Länsimainen taidemusiikki on perinteisesti koskettanut hyvin rajattuja ihmisryhmiä. Ehkä kysymys kuuluukin, haluammeko laajentaa tätä osallisuutta ja tuoda uudenlaisia ääniä kuuluviin.

”Musiikin tohtorit toimivat myös yhteiskunnallisina vaikuttajina eettisesti kestävän tulevaisuuden puolesta.”

Tällä viikolla esitetään Tampere Biennalessa teokseni Omakuva – Self Portrait. Teos ei ole varsinainen sävellys, vaan videoteos, joka sisältää musiikkiteoksen säveltämisprosessissa syntynyttä luonnostelua, improvisointia ja säveltäjän ajattelua teoksen taustalla. Yritän takautuvasti jäljittää joitain ajatuksia, jotka heräsivät ennen työn alkua, kun tutustuin video- ja performanssitaiteen historiaan.

Jatkotutkintoni ytimessä on säveltäjän työn tutkiminen ja jopa aktiivinen muuttaminen. Jotta voisin muuttaa säveltäjän työnkuvaa, eli tässä tapauksessa omaa toimintaani, on minun ensin määriteltävä lähtötilanne. Millainen ammatti säveltäjä on niin historiallisesti kuin nykypäivänä? Ja mitä ammatin ominaispiirrettä haluan erityisesti tarkastella kriittisesti?

Tervetuloa seuraamaan nykymusiikin säveltäjän vähittäistä muodonmuutosta yksinäisestä käsityöläisestä kohti tuntematonta.