Taiteellis-pedagoginen tapahtuma

4.3.2021 0 Like 0 kommenttia

Taiteellis-pedagoginen tapahtuma on Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmissa kehittynyt käsite. Tämä blogiartikkeli luo katsauksen aiempiin taiteellis-pedagogisiin tapahtumiin sekä käsitteen kehittymiseen.

Taiteellis-pedagoginen tapahtuma on Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmissa kehittynyt ja edelleen kehittyvä käsite. Se kuvaa tapahtumaa, jolla on immersiivisen, osallistavan ja ryhmälähtöisen taiteen elementtejä, ja jonka sisällä katsoja-kokijat toimivat vuorovaikutuksessa esiintyjien kanssa. Katsojien oleilu teoksen sisällä on usein verrattain vapaata ja itsenäistä; katsomisen tilalle nouseekin moniaistinen kokeminen ja aktiivinen toimijuus.

Tärkeänä on pidetty sitä, että katsoja kokee tulleensa nähdyksi ja arvostetuksi taiteen sisällä tapahtuneessa kohtaamisessa, ja että tapahtumaan johtava taiteellinen prosessi mahdollistaa kokeellisuuden ja kysymisen — jopa tapahtumassa itsessään. Taiteellis-pedagogisessa tapahtumassa voi olla useita erillisiä esitys- ja työpajakokonaisuuksia.

Tanssinopettaja- ja teatteriopettajaopiskelijat toteuttavat maisteriopintojensa toisen vuoden alussa järjestettävän tapahtuman yhdessä.

Tässä blogiartikkelissa on esillä katsaus aiempiin taiteellis-pedagogisiin tapahtumiin ja käsitteen kehittymiseen 2010-luvulla. Katso myös Justiina Westerinen, sivut 121–129: Taidepedagogiikka Teatterikorkeakoulussa: Tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmat 1997–2017

Virhe

Vuoden 2010 Virhe-produktio ei ollut vielä virallisesti taiteellis-pedagoginen tapahtuma, mutta sisälsi jo vastaavia piirteitä ilmavuudesta, havaintoon keskittymisestä ja hetkessä rakentumisesta.

Sokeita pisteitä

Vuoden 2011 taiteellis-pedagoginen tapahtumassa Sokeita pisteissä juhli keskeneräisyys ja sfääreihin eksyminen. Ihmisen persoona paljastui liikkeessä ja tapahtuma sisälsikin liikettä valon, peilikuvan ja piirretyn hahmon kanssa sekä liikettä pelkillä käsillä.

The School for unforced errors

Vuonna 2012 tanssiopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmien eli “pedan” esitystoiminta notkahti pysyvästi omaleimaiseen suuntaan. The School for unforced errors oli kuusiosainen tapahtumasarja, joka rakensi ja raivasi uudenlaista tilaa esitystoiminnalle, jossa kokijan rooli ei rajoitu katsomossa nököttämiseen. Tapahtuman sisältöä kuvaavat sen osioiden nimet: Sisäisten äänten kuuntelua – avoin harjoitus; Virhe-työpaja; Harjoittelematon esitys; Arjen praktiikat; No-can-do; sekä Esitys, jota emme vielä tiedä.

Inversa

Surrealistisessa vuoden 2013 Inversassa katsojat ja keräkaalit laskivat liukumäkeä ja keinuivat valtavissa pihakeinuissa. Kahvilasta pystyi tilaamaan erilaisia immersiivisiä esityskokonaisuuksia, äänimaailman pystyi valitsemaan itse korvakuulokkeista, ja taianomainen metsä vilisi populaarikulttuuriviittauksia. Prosessissa tärkeäksi muodostui kysymys, miten huomioida katsoja-kokija niin, että tälle jää arvostettu ja välitetty olo?

Musta laatikko / Sietämättömät tunteet

Sietämättömät tunteet oli ala-asteikäisille suunnattu devisattu esitys väkivallasta, häpeästä, raivosta ja ilkeydestä. Tilalähtöinen ja sanaton Musta laatikko – mental spa taas tarjosi kuusi erilaista huonetta, joissa katsoja-kokija pystyi viipymään, vaeltamaan ja tutkimaan.

Shades

Monimuotoinen Shades (2015) ujuttautui moniin paikkoihin Teatterikorkeakoulun saleista hylättyihin rakennuksiin ja ulkotiloihin. Tanssi- ja teatteriopettajaopiskelijat järjestivät sooloesityksiä yhdelle, kokeellisia installaatioita ja tutkimusmatkoja, työpajoja, luentoja sekä immersiivisiä näyttämöteoksia. Oli kyseessä sitten runollinen kotiesitys, paperinukketyöpaja tai kestollinen performanssi odotuksesta lentokentällä, tilanteet olivat ainutkertaisia ja keskittyivät esittävien taiteiden ajalliseen ja hetkelliseen laatuun.

100 tilaa!

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna järjestetty kymmenenä päivänä kymmenen tuntia kestänyt 100 tilaa! (2017) tarjosi kierrätys- ja hukkamateriaaleista rakennetun maailman, jossa järjestettiin päiväkoti- ja peruskouluryhmille immersiivisiä esityksiä. Näissä kokonaisuuksissa jää suli sanattomien olentojen vaeltaessa tilassa, tanssivat jäteolennot muuttuivat kasveiksi lasten vapauttaessa ne muovista ja Teatterisali täyttyi taidesisältöisestä puzzle-vetoisesta pelistä. “Se on varmasti kone”, totesi kävijä tilassa lepäilevästä kilpikonnasta. Iltaisin tilaan oli vapaa pääsy, ja siellä järjestetiin sooloja, konsertteja ja työpajoja. 100 tilaa! oli yhteistyöprojekti Aalto-yliopiston lavastustaiteen opiskelijoiden kanssa.

Taiteellis-pedagogisten tapahtumien luonne jatkaa kehittymistään tanssiopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmissa.